Synttäreitä ja P*skarteluhaaste #80

Minulla oli eilen kokeilussa uusi Mementon muste, jolla leimasin tuollaiselle kiiltäväpintaiselle paperille Popcorn the Bearin golfarinallen ja sitten väritin sen öljypastelliväreillä. Ensimmäinen huomautuksen ja hienoisen miinuksen ansaitsee musteen kuivumiseen menevä aika. En tiedä toimiiko tuo erilailla jollain toisella kartongilla mutta tuskastuttavan kauan piti odotella musteen kuivumista ennenkuin uskalsin siihen alkaa värejä laittamaan. Kokeilin tuohon kuvaan samalla kertaa muutamaakin tekniikkaa - pään väritin ensin kokonaan ruskealla ja sitten tärpättiin kostutetulla pumpulipuikolla levitin, nallen vartalon väritin ensin siten että laitoin liidusta väriä tuonne alalaitaan ja siitä sitten pumpulipuikolla nalleen mutta koska väri jäi mielestäni liian vaaleaksi niin laitoin väriä vielä suoraan liidusta nallen reunoihin ja noihin "hipsukohtiin", jonka jälkeen levitin pumpulipuikolla.

Väri kyllä leviää kartongilla todella hyvin mutta jotenkin omaan silmään varsinkin isot alueet olivat haasteellisia ja pumpulipuikon liike näkyy liian selvästi. Tärkeäähän tässä on varmastikin se, että ei ota tärpättiä liikaa pumpulipuikkoon vaan mitä vähemmän niin sen parempi. Harjoitukset tällä saralla varmastikin jatkuvat ja voi jopa olla, että joku sellainen kuva jossa ei ole isoja alueita, sopii tälle tekniikalle paremmin - tai ainakin minulle näin alkuvaiheessa.

Golfarinalle pääsi tietysti korttiinkin asti. Miehellä on tänä viikonloppuna synttärit ja olinkin jo miettinyt aikaisemmin, että tuo nalle tulee hänen kortissaan komeilemaan. Sitten se ikuinen kysymys, että mitäs muuta minä siihen korttiin laitan. Hieman haasteellinen kuvahan tuo on sen vuoksi, että nuo Popcorn the Bearin leimat ovat melkolailla isoja. Ja jottei kortista tule liian raskasta, niin koristeiden määrän joutuu pitämään melkoisen pienenä. Korttipohjankin joutuu tekemään hieman isomman kuin mitä yleensä korteissa käytän - tämä taisi olla vajaa 15 x 15 cm.

Olin nähnyt tämän viikon P*skarteluhaasteen silloin kun se ilmestyi mutta jotenkin se ei minua silloin sykähdyttänyt. Nyt kuitenkin päätin lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla ja toteutin sitten miehen synttärikortin haasteen mukaisesti. Haasteessa oli tällä kertaa siis tarjolla tällainen luonnos:

Koska tuo golfarinalle katselee hieman toiseen suuntaan, niin päätin kääntää luonnoksen peilikuvaksi ja toteuttaa sen sillä tapaa. Alalaidassa on hieman kimaltava silkkinauha, johon leimasin VersaFinen musteella onnea-tekstin. Melkoisen simppeli tästä kortista nyt tuli mutta toisaalta ei se tuo mies kovin koristeellisista - ja ainakaan kukkia sisältävistä - korteista innostu. Toivottavasti tämä on nyt hänen mieleensä. Ja tässä siis kortti (melkein meinasi unohtua itse kortti laittaa postaukseen).

Kortti nro 6/2011 - EI MYYNNISSÄ

//Eemeli

Öljypastellivärien testausta

Kirpparilöytönä on jokunen aika sitten tarttunut mukaan halvalla öljypastelliväripakkaus (Neocolor I), joten täytyihän sitä näitäkin päästä nyt kokeilemaan noiden akvarellikokeilujen jälkeen. Paperina yhä sama 180 grammainen akvarellipaperi ja musteena VersaFine. Leimakuvaksi valitsin Helz Cuppleditchin Teddy say it with flowers, koska tuo kirpparilöytö todellakin taisi maksaa vain euron verran ja siksipä sisältö onkin kurja 10 väriä - eli tarvittiin kuva, jossa pärjää vain muutamalla värillä.

Ensin sipaisin nopeasti liiduilla väriä noihin kukkiin, lehtiin, perhoseen ja nalleen kahta sävyä. Sen jälkeen avuksi otettiin miehen vermeistä löytynyt tärpättipullo, jota käytin ylösalaisin (korkki kiinni) ja sitten aukaisin. Korkkiin jää juuri sopivasti - eli mahdollisimman vähän - tärpättiä, ja siinä kostutin sitten pumpulipuikkoa, jonka avulla levitin värin. Tällainen lopputulos siitä sitten tuli:

Tätä tekniikkaa tulen varmasti käyttämään jatkossakin. Todella helppo ja ennen kaikkea nopea tapa värittää kuvia - minulla meni tämän tekemiseen varmaan 3-4 minuuttia (toki leimaaminen ja leimavärin kuivuminen ottaa oman aikansa). Ja ymmärtääkseni nuo öljypastellivärit ovat edullisia myös "ihan oikeasta" kaupasta ostettaessa, joten kylläpä sellainen 36 tai 72 värin setti menee ostoslistalle.

//Eemeli

Ensimmäinen väritetty leimakuva

Tänään minua odotti postilaatikossa iloinen yllätys - nimittäin viime viikolla Joanna Sheenilta tilaamani VersaFine-leimasintyynyn oli postikusti mukanaan tuonut laatikkoon. Tein tilauksen torstaina, joten näin nopea toimitus oli todellakin yllätys. Ja tietysti tätä uutta tuttavuutta piti päästä heti kokeilemaan. Onneksi mies oli viime viikolla käynyt ostamassa minulle Clas Ohlsonilta akvarellipaperia, niin oli tarveaineet juuri oikeanlaiset.

En siis ole koskaan aikaisemmin värittänyt yhtäkään leimakuvaa. Oikeastaan en ole vielä edes leimaillut muita kuin jotain taustojen koristuksia. Eli täysin keltanokka olen vielä näissä jutuissa. Mutta tästä se lähtee ja toivottavasti taidot karttuvat sitten niiden yritysten ja erheiden jälkeen - ja toivottavasti jokunen onnistunutkin yritys sinne mukaan sattuu. Yksi suurimmista haasteista minulle on se, etten omista yhtään taiteellisuutta veressäni ja kauhulla muistelen peruskoulun kuvaamataitotunnin pakollisia arvosteltavia töitä ja niiden aiheuttamia harmaita hiuksia. Töitä siis joudun tekemään oikein olan takaa jos haluan saada edes jonkinmoisia kuvatuksia aikaiseksi.

Paperina minulla oli siis 180 grammainen akvarellipaperi ja musteena VersaFine. Leimasinkuvaksi valitsin Stampavien Hippo Birthdayn, värit olivat Cretacolorin Fine Art Pastellit ja levityksessä apuna käytin vesisäiliösivellintä, jolla otin väriä suoraan kynistä ja siveltimen avulla väritin kuvan. Harmillisesti kännykkäkamera syö näistä kuvista värien kirkkauden eli ovat vähän tuollaisia harmahtavia - oikeasti värit siis ovat kirkkaat. Tällainen tämä minun elämäni ensimmäinen väritetty leimakuvani nyt sitten on.

Ja leimasinkuvassa numero kaksi päätin värittää Hipon hieman pirteämmillä väreillä mutta jotenkin ainakin minun silmääni miellyttää tuo vihreä Hippo enemmän. Nyt sitten täytyy käydä itsensä kanssa kriittistä neuvonpitoa siitä voiko näistä kumpaakaan kelpuuttaa korttiin laitettavaksi vai pitääkö tuo ensimmäinen akvarellilehtiö ensin harjoitella ja sitten vasta katsellaan josko joku pääsisi korttiinkin asti.

Nyt taidan jatkaa näitä harjoituksia ja testailla eri väriyhdistelmiä, jotta alkaa hahmottua mitkä värit noista passaavat yhteen. Valitettavasti en omista - ainakaan vielä - kuin vain tuon 12 kappaleen setin pastelleja, niin kovin läheisiä väriyhdistelmiä niillä ei saa luotua. Mutta kyllä nämä varmastikin riittävät minulle näin alkuun ja katsellaan sitten tuon ensimmäisen lehtiön tuhottuani joko taidot ovat kehittyneet sen verran, että voi harkita useampaan värisävyyn siirtymistä.

//Eemeli